Kissamme ovat rokotettuja ja madotetaan säännöllisesti. Kissamme ovat FeLV (leukoosivirus) ja FIV (immuunikatovirus) negatiivisia.Teemme useita testejä viruksien ja periytyvien sairauksien varalta. Jalostukseen käytettäville kissoille tehdään veriryhmänmääritys,HCM dna-testi (perinnöllinen sydänsairaus),SMA dna-testi (perinnöllinen spinaalinen lihasatrofia),PKD dna-testi (perinnöllinen munuaissairaus),HCM ultraus läpi jalostuskäytön,sekä lonkat (HD) ja polvet tarkastetaan. Kissalamme pidämme Microsporum canis (sieni) vapaana ottamalla näytteitä muutamia kertoja vuodessa tai tarpeen mukaan.

HCM (Hypertrofinen kardiomyopatia)

HCM on kissalla yleisin sydänsairaus ja se aiheuttaa sydänlihaksen paksuuntumista ja pahimmassa tapauksessa kissan menehtymisen jo nuorella iällä. HCM voidaan tutkia ultraamalla sydän ja DNA-geenitestillä.


Ultraaminen

Ultraus on suoritettava vähintään 7.5 MHz laitteella. HCM-ultraus uusitaan vuosittain, kunnes kissa on kolme vuotias. Sen jälkeen ultraus uusitaan joka toinen vuosi. Ultraamalla nähdään heti, jos kissa sairastaa HCM:ää. Ultraamalla voidaan myös havaita muut kuin geenitestattavat sydänsairaudet.

Lisätietoa HCM:stä mm. täältä  *klik*

HD (Lonkkadysplasia, Hip Dysplasia)

Maine Coon -rodulla esiintyy perinnöllistä lonkkavikaisuutta eli lonkkadysplasiaa. Sairaus, olleessaan pahanlaatuinen, on kivulias kissalle. Kissat ovat taitavia peittämään kipua eivätkä mielellään sitä näytä ihmiselle, joten ne voivat kärsiä kivuista vaikka eivät ulkoisesti oireile (nilkuta, onnu). Sen sijaan kissat voivat liikkua vähemmän tai varovasti. Lievää lonkkadysplasiaa sairastava kissa ei välttämättä kärsi kivuista.
Kasvatuskissat suositellaankin lonkkakuvattavaksi ennen kasvatukseen käyttöä.
HD periytyy polygeneettisesti resessiivisesti. Kaksi normaalilonkkaista kissaa voi saada pentuja, joilla kuitenkin esiintyy lonkkavikaa. Samalla tavalla, lonkkavikaiset kissat voivat saada myös tervelonkkaisia pentuja. Mitä terveemmät lonkat vanhemmilla on, sitä vähemmän syntyy lonkkavikaisia pentuja.  Lonkkavikaisuus voi olla myös ruokintaperäistä.

SMA : perinnöllinen spinaalinen lihasatrofia

Sairaudessa on kyse lihaksistoa käskyttävien hermosolujen tuhoutumisesta selkäytimessä, aiheuttaen lihasten surkastumista sekä lihasten heikkoutta. Sairauden voi havaita jo pennun ensimmäisten elinkuukausien, n. 3-4 kuukauden iässä hoippuvana kävelynä sekä huojuvana seisontana. Noin 5-6 kuukauden iässä pentu alkaa olla jo liian heikko hyppäämään huonekaluille, tai hypätessään alas laskeutuminen päättyy yleensä kömpelösti.

Pitkäkarvaisena kissana Maine Coon yleensä pystyy hyvin peittämään tätä sairautta, mutta lähempi tunnustelu osoittaa lihasmassan kadonneen.Sairastuneet kissat eivät kärsi kivuista. He syövät ja juovat halukkaasti, eivätkä kärsi pidätyskyvyttömyydestä, ja sisäkissoina saattavat elää mukavasti monia vuosia. Tiettävästi vanhimmat SMA:ta sairastavat kissat ovat 8-9 vuotta vanhoja. Sairaus on hyvinkin yleinen USA:ssa, josta on tuotu useampikin yksilö Euroopan mantereelle. Tauti periytyy autosomaalisesti resessiivisesti, eli kummankin vanhemman piilevästi jälkeläiselleen välittämänä.

Tauti voidaan todeta DNA testillä.

FeLV ja FIV

FeLV  ja FIV  tarttuvat syljen ja muiden eritteiden välityksellä. Vapaasti ulkoilevan kissan on suurempi riski sairastua näihin sairauksiin mutta siitoskissoilta nämä testit ovat normaalikäytäntö testauttaa ennen astutusta. Testi otetaan verestä ja lähetetään laboratorioon tutkittavaksi tai tehdään ns. pikatesti, jonka tulos saadaan samantien.

Veriryhmän määritys

 Kissoilla veriryhmät jakautuvat A-, B- ja AB-veriryhmiin, joista A on yleisin ja AB harvinainen. Syy miksi veriryhmä testataan siitoskissoilta on se, että jos B-veriryhmän naaraskissa astutetaan A-veriryhmän uroksella emo erittää maitoonsa vasta-aineita, jotka hajottavat A-veriryhmäisten pentujen verisoluja. Tällöin pennut ruokitaan ensimmäisten 16 tunnin ajan käsin ja estetään niitä imemästä emonsa maitoa. Tämän jälkeen emo voi imettää pentuja normaalisti.
Maine Cooneilla A-veriryhmä on yleisin.

PKD: Polykystinen munuaissairaus

PKD ei ole tarttuva vaan geneettinen,perinnöllinen ja varsin myöhään kehittyvä tauti.PKD muodostaa munuaisiin kystia,jotka aiheuttavat häiriöitä kissan aineenvaihdunnassa.Munuaisten lisäksi kystia voi muodostua mm.maksaan ja kohtuun.PKD:n vaikutukset kissassa alkavat näkymään keskimäärin vasta noin seitsemän vuoden iässä.Oireina ovat mm.masennus,ruokahalun puute,pahoinvointi ja laihtuminen,lisääntynyt juomisen ja virtsaamisen tarve.

Kaksi negatiivista kissaa ei voi saada positiivisia jälkeläisiä.PKD:tä voi tutkia ultraamalla tai DNA testillä.

Lähteenä mm. Mainecoon.fi ja  Siempreviva`s kissalan kotisivut.